Maidoton ja gluteeniton ruokavalio koko perheeseen?

Olen jo jonkun aikaa miettinyt ja tutkinut maidotonta ja gluteenitonta ruokavaliota ja yksi asia sai minut todella asiaa miettimään. Kerron sen teille nyt.

Kaikki perheen äidit tietää päivähoidossa olevien pienten lasten kanssa kuinka ärsyttävää on "tarhasta leviävät" flunssat, yskä ja vatsapöpöt… Kyllä, me kaikki elämme tietoisuudessa että tarhassa missä paljon bakteereja nämä taudit tarttuu ja jyllää enemmän kuin esimerkiksi meidän muiden tavallisesssa elämässä missä emme suinkaan ole ihmiseten kanssa tekemisissä.

Kun tätä asiaa tarkkaan miettii on väite suorastaan naurettava!

Aloitetaan vaikka maidon vaikutuksesta ihmisen kehossa. Se kerää limaa ja sitä kautta bakteereja, keho on jatkuvasti pienessä tulehdustilassa jolloin on ilmiselvää että kaikki taudit tarttuu helpommin.

Minun tyttäreni ovat olleet samassa tilanteessa pienestäa asti. molemmat juo maitoa kaksin käsin ja se on heille ns. turvajuttu. Lasi maitoa saa heidät rauhoittumaan.

Mietinkin että kumman valitsen?  Taistelun maidon vähentämisestä ja sitä kautta vähemmän sairastelua vai jatkamme kuten ennen, miettien tyhmänä mistä kaikki johtuu.

Millä minä korvaan maidon? Soijamaito joka maistuu suorastaan kamalalta tai kookosmaito?

Vilja ruokavaliossa.

Tunnustan, rakastan leipää ja aamupuuro on minulle tapa mikä auttaa jaksamaan ja pitää nälän loitolla päivän tärkeimmällä aterialla.

Luin artikkelin missä ruokavalion muutos auttoi pienellä pojalla  autimissa. Tässä linkki juttuun http://yle.fi/aihe/artikkeli/2014/01/29/autismiin-apua-ruokavaliosta

Tuntuu todella hassulta ajatella näin mutta kun on asiaa tutkinut niin kyllä siinä on ihan järkeä. Vilja, meidän suolistosairauksien pahin aiheuttaja. Kun suolisto ei ole kunnossa se vaikuttaa ihmiseen kokonaisvaltaisesti. Keskittymishäiriöt, levottomuus ja sitä kautta moni muu oire ilmenee.

Kuinka moni kärsii ruokailun jälkeisestä turvotuksesta tai vatsakivuista? Aika moni, eikös se ole normaalia? Ei ole! Ruokailun jälkeen tulisi olla hyvä ja tasapainoinen olo, ilman yhtään oiretta. Ruoka on meidän polttoaine ja sen ei pitäisi tehdä mitään muuta kuin hyvää meille.

Haluanko pienellä asialla ottaa riskin että lapseni sairastuu autismiin, kärsii keskittymishäiriöitä koulussa tai kärsii kipuja, turhaan. En halua ja siksi aion aloittaa kovan urakan ja välittää lasteni ruokavaliosta yhtä hysteerisesti kuin omastanikin. Mikään ei ole tärkeämpää kuin terveys mikä ei tänä päivänä enää ole itsestään selvää. Meidän on todella tehtävä työtä sen eteen ja mietittävä mitä me oikeen kehoomme tungemme.

Kohti parempaa elämää! Eikö?

XXX