Syntymäpäiväsankari ja vuosi siskon kuolemasta

Eilen täytin vuosia – ja kai se on pakko todeta, että en minä mikään pikkutyttö enää ole. Aika menee kauhealla vauhdilla eteenpäin.

Aamu alkoi ihanalla yllätyksellä, kun tytöt (Heli & Rosanna) yllättivät minut aamupalla kuohuviinillä, hotellin henkilökunta helli minua suklaakakulla ja puhelin täyttyi lukuisista muistamisista.

Päivä vietettiin erittäin rennosti suppaillen, pitkillä päiväunilla ilman mitään stressiä tai paniikkia.

Illalla oli luvassa dinneri. Ohjeena oli, että kyseessä on hieno paikka, pukeutukaa. Hetken googlettelun jälkeen odotukset paikasta olivat korkealla; olimme menossa vanhaan linnakkeeseen noin 30 minuutin ajomatkan päähän hotellista.

Perillä näky oli henkeäsalpaava. Täydellinen lahja! Paikka oli rauhallinen, kaunis ja romanttinen. Juuri sellainen paikka, jossa toivoin saavani viettää rennon synttäri-illan. Hyvä ruoka, hyvä viini ja rentoa seurustelua. Parasta!

Olin unten mailla tyytyväisenä jo puolenyön jälkeen. Aamulla heräsin freesinä viimeiseen päivään Maltalla.

Tänään on päivä, joka väkisinkin tuo kyyneleet silmiini. Tasan vuosi sitten siskoni nukkui pois keskuudestamme. Häntä muistaessa kyyneleet valuvat poskiltani ja yritän ymmärtää kuolemaa. En ymmärrä vieläkään, vaikeaa.

Äitini sanoin:

"Suru on väistynyt, mutta ikävä jäi. Armollista on, että pääsi pois kärsimyksestä."

Kaunista viikonloppua kaikille <3