Tahtotila urheilijan arjessa

IMG-6674 Edelliset viikot on ollu mulle "urheilijana" kovia. Treenit on ollu rankkoja ja vaatinut kaiken mahdollisen voiman, uskon ja tahtotilan itsestäni.

Toukokuussa kun päätin osallistua Swiss Epiciin, luotin kovaan kuntooni, nopeaan oppimiseen ja pieneen historiaan maantiepyörän päällä.

Viimeisen parin viikon aikana olen tajunnut että vaikka olen kovakuntoinen daami, olen nyt todella ison haasteen äärellä.

Monta kertaa olen pidätellyt itkua treenien jälkeen, monta kertaa olen uhkunut itsevarmuutta ja monta kertaa olen miettinyt olenkohan haukannut liian ison palan kakkua?

Tämä kaikki kuuluu asiaan ja se on yksi osa tämän kaiken prosessoimista ja sitä tahtotilan synnyttämistä, mistä haluan tänään kirjoittaa.

Urheilija tai kuka vaan voi hukuttaa itsensä treenien määrään, ajattelemalla että nyt kun tunteja on paljon takana tapahtuu myös kehitystä.

Tämä on asia mikä ei pidä paikkaansa. Tai joo, kyllä keho tottuu kaikkeen monen toiston jälkeen,  mutta kehitys tapahtuu vasta  kun mieli on mukana.

On osattava mennä sinne epämukavuusalueen ulkopuolelle, haastaa itseään ja ymmärtämään kaikki nänä edellä mainitut tunnetilat, mitkä ei aina ole sitä fiilistä nostattavia välttämättä.

Tahtotilan on oltava mukana jokaisessa harjoituksessa.

Tämän  minä muistin taas tänään pyörän päällä kun kilometrejä tapettiin pitkin metsiä ja maanteitä. Itse olen itseni halunnut haastaa ja saada tämän kokemuksen takataskuuni.

Mikään ei tule ilmaiseksi, ei myöskään tämä.

XXX

Instagram – martinaaitolehtiofficial

Snapchät – martinamarieann

Facebook – Martina Aitolehti Official

Bloglovin – Martina Marie-Anne Aitolehti