Viime aikojen ajatuksia...

Istun lentokoneessa matkalla Dubaihin. Matkan piti alkaa jo lauantaina , mutta tuli pieniä esteitä matkaan.

Lähdin perinteisesti moikkaamaan rakasta ystävääni Annia. Vaikka takana melkein kuukausi lomaa, oli mulla vahvasti sellainen fiilis että kaipaan omaa aikaa. Aikaa ilman lapsia, ystävieni kanssa. Arki on hektistä kuten tiedätte ja olen niin kiinni lapsissa, arjessani yrittäjänä ja urheilussa. Joudun oikeasti tekemään paljon kompromisseja jotta pystyn elämään  tämän kaltaista elämää. Elämää missä pysyn virkeänä ja löydän jatkuvasti uutta pontta asioihin.

Haluan kirjoittaa parista asiasta mitä olen tässä viime päivinä oivaltaltanut.

Yksi niistä asioista on tavoitteiden saavuttaminen.

Olen pohtinut voiko tavoitteita saavuttaa pitkällä tähtäimellä agressiivisella asenteella? Asenteellaa millä olen tehnyt ainakin joskus asioita.

Agressiivisella asenteella tarkoitan lähinnä sitä että painat vaan eteenpäin pää sumussa, kuuntelematta ja tunnustelematta sitä hetkeä.

En tiedä saaatteko kiinni ajatuksesta?

Kästävyysurheilu ja lähinnä ulrasuoritukset mitä teen, on opettanut elämään hetkessä. Ne on opettanut olemaan rauhallinen, järkevä ja laskelmoiva.

Jos lähden pitkälle lenkille sata lasissa, loppuu lenkki tod. näk aika lyhyeen.

Tämä on ollut asia mitä olen joutunut harjoittamaan paljon ja kun sen opin / löysin , on se antanut mulle  myös paljon apuja työelämään.

Asiat tehdään rauhassa, hyvin päämäärätietosiesti mutta tilannetta tunnustellen ja kuunnellen.

Ensimmäistä kertaa elämässä olen asettanut itselleni taloudellisia tavoitteita, tavoitteita lasten kanssa ja urheilussa.

Vuosi 2017 on mulle käänteen tekevä ja tiedän selkeästi mihin suuntaan menen.

Mutta, voiko elämässä painaa eteenpäin sillä agressiivisella ja periksiantamattomalla asenteella pidempäänkin?  Mun vastaus  on ei.

Aikansa ihminen jaksaa, mutta kyllä tässä iässä lasten kanssa on uupumuksen riski todella olemassa.

Asiat sujuu paljon paremmin, helpommin ja siistimmin ilman turhaa hötkyilyä.

Kaikkiin näihin ajatuksiin saattaa vaikuttaa vahvasti kirja minkä lukemisen olen aloittanut. Kirja minkä sain äidiltäni joululahjaksi.  Kirja kiitollisuudesta ( rakastu elämääsi - Marika Borg ) Miten  kiitollisuus auttaa elämän monissa  mutkissä. Kiitollinen ihminen yleensä on onnellinen , menestyy ja tavoittaa hienoja asioita ja ihmissuhteita.

Täytän 35 vuotta kesällä. Koen että en ole enää nuori ja elämälle on oikeasti löydettävä merkitys. Lapseni kasvaa ja haluan olla heille koko ajan enemmän. Siihen vaaditaan valtavasti opiskelua ja itsetutkiskelua. Mikään ei ole itsestään selvää. Me tarvitsemme välillä herätystä ja ulkopuolista apua ajatuksiin.

Tässä muutamia mietteitä kirjasta:

"Kiitollisuus on itsesiassa paljon enemmän kuin vaan asenne. Se on elämänfilosofia, joka saa alkunsa toivosta.

Siitä kasvaa usko ja se lopulta kasvaa täydellisesksi ymmärrykseksi. "

 

"Kun näen toisessa hyvää, näen sen myös itsessäni. "

 

"Suurinta vapautta on olla välittämättä siitä pidetänkö minusta. Minä valitsen sen että, pidän muista."

 

Tämän hetken ajatusten pointti oli se että pysähdy ja mieti mihin suuntaan elämässä olet menossa, jos siltä tuntuu.

Niin minäkin teen.

XXX