Äiti, miksi pitää harrastaa niin paljon?

kuva: Janita Autio / Evoke Natural Goods

Viime torstaina hain tytärtäni Victoriaa koulusta, hieman  tavallista aikaisemmin pienempi tyttö kyydissä. Meillä on ratsastus joka torstai klo 16.00 Ruskeasuon ratsastuskoululla.

Tämä sama rutiini toistuu joka torstai.

Victoria kysyi autossa minulta nälkäisenä ja vähän väsyneenä että Äiti, miksi meidän pitää harrastaa niin paljon?

Tämä lause särähti isosti korvaani ja päätin kirjoittaa aiheesta blogin.

Minulle on ollut hyvin selkeää siitä asti kun ensimmäisen lapseni synnytin, että haluan pitää lapseni aktiivisena hyvien harrastusten parissa.

Victoria aloitti jo hyvin varhaisessa vaiheessa tanssitunnit DCA- tanssikoulussa. Isabella oli alle kahden vanha kun kiikutin hänet opettelemaan kordinaatiota ja kehonhallintaa Oona Kivelän Gymille.

Ratsastus on ollut tyttöjen elämässä siitä asti kun on opittu kävelemään. Laskettelumonot on vedetty jalkaan molemmille kaksi vuotiaana ja mini marathon  juostaan joka kesä.

Koen tämän olevan erittäin tärkeässä roolissa tyttöjen kehityksen kannalta.  Harrastukset ruokkii aivojen hyvänolon tunnetta, opettaa käsittelemään onnitumisen ja epäonnistumisen tunnetta, kehonhallinta  ja vuorovaikutus taidot kehittyy.

Kaikista tärkein on kuitenkin se, että yleensä tämä aktiivinen elämän tyyli kantaa läpi elämän.

Kysymys herätti paljon ajatuksia mun omassa päässä. Tytöt on usein tarhan ja koulun jälkeen väsyneitä ja harrastuksiin on vain pakko jaksaa. Victorialla harrastusten jälkeen vielä läksyt ja jokapäiväiväiset iltarutiinit.

Miten saada lapsi jaksamaan ja innostumaan?

Nämä hetket kun lapsi valittaa ettei halua ja väsyttää, on varmasti juuri niitä hetkiä kun vanhemmat usein luovuttaa ja helposti jätetään ne "ei niin tärkeät" harrastukset väliin.

Tähän  minä en sorru koskaan. Minä olen sitä mieltä että  harrastuksiin mennään ellei lapsi oikeasti ole kipeä.

Minä tsemppaan parhaani mukaan tyttöjä jaksamaan. Kehotan nukkua autossa pienet välimatkat ja pidän huolen että saatavilla ravitsevaa ja hyvää välipalaa.

Minä haluan antaa tytöilleni samat eväät mitä itse olen saanut. Asiat viedään loppuun saakka ja periksi ei anneta.

Yleensä väsymyksestä katoaa sillä samalla hetkellä kun hararstus alkaa.

Samaan malliin siis jatketaan ja harrastuksissa käydään jatkossakin kuten ennen.

Ihanaa viikonloppua!

 

XXX