Magneettikuvien löydös

kuva: Mari Lahti / Aller Madia

Ne jotka minua seuraa snäpissä tai instagramissa, on huomannut että olen ravannut lääkärissä viime päivinä tiuhaan tahtiin.

Viime perjantaina mulla oli aika mun hierojalle ja fyssarille Teemulle. Ajatuksena oli hoitaa jäykkää ja kipeää kroppaa, ajattelematta että mulla olis jotain isompaa vikaa.

Vastaanotolla kerroin vaivat ja kuulumiset. Selkä oli suurin huolen aihe, koska se oli särkenyt kipeästi jo monta päivää.

Vastaanotton päätyttyä sovittiin että soitellaan heti seuraavana päivänä mun voinnista ja jos kipeydyn entisestään menen kuvauttamaan selän.

Niinhän siinä kävi, että lauantai aamuna en meinannut päästä sängystä ylös ja aamulla soitto samantien lääkäriin.

Sain ajan heti Röntgen kuviin ja epäilynä oli murtuma. Olin jo ehtinyt lähteä Hankoon maalle kun soitto tuli ja jouduin odottamaan  magneettikuvien ottoa maanantaille.

Tänään sitten kahdet magneettikuvat, toiset varjoaineen kera ja tuomiona välilevytyrä ja selkäydinkanavan verenvuoto.

Vuotanut ja hyytynyt veri painaa alaselän hermoja, joka tekee kovan kivun vasempaan jalkaan.

Leikkausta  tai muuta isompaa toimenpidettä tämä ei vaadi, ainakaan toistaiseksi.

Kyyneleethän siinä pääsi kun tajusin että 1.7 en kisaa Vierumäellä.

Lääkärin mukaan 15.7 olisin kunnossa kisaamaan , mutta valmistautuminen ei tietenkään tule olemaan sama kuin olisi harjoitellut terveenä nämä viimeiset viikot.

Nyt oli mun vuoro maistaa tätä urheilijan tuuria ja elämää.

Treenata saan , mutta kipua välttäen.  ELI sellaista kevyttä treeniä mikä ei tuota kipua...

Huomenna vielä puhelu eräälle toselle urheilulääkärille ja valmentajalle sekä  tehdään suunnitelma tuleville viikoille.

Näillä nyt mennään ja lainatakseni kokenutta ja fiksua  gladiaattorit siskoani Barbia " toipumisen aikana on  hyvää aikaa kehittää niitä omia heikkouksia"

Kaikesta huolimatta iso hymy kasvoilla ja eteenpäin mennään entistäkin kovempaa. Tämä on pelin henki :)

 

XOXO