Minä äitinä

Havahduin eilen että mun blogi on täynnä tärkeitä aiheita liikunnasta ja hyvinvoinnista mutta, mutta yksi tärkein puuttuu. Äitiys, minulle kaikista isoin ja merkittävin asia elämässä.

Tänään tuli vahva fiilis että haluan puhua äitiydestä, sen tuomista paineista ja miten minä näen itseni äitinä.

Mun elämä muuttui totaalisesti sinä päivänä kun ensimmäinen tyttäreni Victoria syntyi. Yhdessä yössä jouduin jättämään kaiken itsekkyyden sairaalan pedille ja elämä sai täysin uuden merkityksen. Olen vastuussa pienen ihmisen elämästä ja kehityksestä. Valtava kasvun paikka.

Äitiys on todella pakottanut mut miettimään mitä elämältä haluan, mitä asioita arvostan ja miksi olen juuri se, mikä minä olen nyt. Äitiys pakottaa miettimään asioita kahteen kertaan. Äitiys on opettanut rakkauden syvimmän merkityksen ja siksi koen olevani etuoikeutettu.  Samaan aikaan tämä tuo tullessaan pelkoa ja epävarmuutta.

Pelkoa todella kaukaa haetuista asioista, kuten kuolemasta.  Epävarmuutta siitä  miten pärjään.

Mikään ei kuitenkaan ole parempaa kuin noiden pienten tyttöjen elämänilo, onnellisuus ja rakkaus. Yhteenkuuluvuuden tunne. Minä pystyn tähän ja teen parhaani että kasvatan hyvät tapaiset, tasapainoiset  ja reippaat tytöt.

Minulta kysytään useasti että vieläkö yksi lapsi mahtuu tähän perheeseen?

Jos elämä  niin  meille on  määrännyt, niin kyllä.

XOXO