äitiys

Äiti, yrittäjä, urheilija. Miten aika riittää kaikkeen?

kuva: Janita Autio

Monesti  kuulee kysymyksen että, miten mulla riittää aika kaikkeen?  No, ei se aina riitäkään mutta hyvällä organisoinnilla ja tietyillä uhrauksilla kaikki on mahdollista.

Haluankin nyt kirjoittaa tästä aiheesta ja avata vähän lisää mun ajatuksia ja suunnitelmia tulevaisuudelle.

Triathlon ei varmasti ole mikään helpoin lajivalinta perheellisenä ja tällä työmäärällä. Mulla kuitenkin on vahva fiilis siitä että mulla on vielä  paljon koettavaa lajin parissa. Haluan sen saavuttaa ja siksi harjoittelen ahkerasti. Tämän lisäksi haluan että mun keho on vahva, kestävä, räjähtävä ja elastinen. Se vaatii paljon työtä, todella säännöllisen rytmin, valtavasti tahtoa sekä kunnianhimoa.

 

Yrittäjänä olen myös todella päättäväinen ja  kunnianhimoinen. Se että nämä kaksi ominaisuutta löytyy, ei tarkoita että asiat tulisi ilman kovaa työtä.

Mut on pienestä asti opetettu tekemään työtä ja olen valmis  ahkeroimaan pitkää päivää. Tiedän ettei mikään  tule ilmaiseksi ja menestystä täytyy ylläpitää kovalla työllä.

Miss Helsinki on viime vuonna muutettu osakeyhtiöksi ja kymmenen vuoden kova työ  alkaa pikkuhiljaa tuottamaan tulosta. Yrityksestä en missään nimessä aio luopua, olen sen eteen niin hemmetisti tehnyt työtä, mutta on aika jakaa vastuuta ja nyt saan keskittyä mm. myyntiin enemmän.

Viikon päästä ( 18.11 ) tosiaan saadaan uusi voittaja ja avataan ns. uusi luku tämän yrityksen parissa.

Mun omat työt hyvinvoinnin, valmennuksien ja mm. tämän blogin parissa saavat myös ihan uudet siivet alleen. Valmennuksiin mulla on valtavasti uusia ideoita, jotka aion toteuttaa. Blogi tukee  kaikkea tätä.  Minusta on mahtavaa  että voin olla esikuva monelle terveellisemmän ja aktiivisemman elämän saavuttamiseksi. Maailma tarvitsee esikuvia, monenlaisia.

Äitiys.  Se että minä olen onnellinen, terve ja menestynyt tekee musta parhaan mahdollisen äidin lapsilleni. Haluan olla heille terve esikuva. Opettaa tekemään työtä asioiden eteen, olemaan kunnianhimoinen ja nöyrä.

Haluan heidän etsivän niitä omia intohimoja, joka tukee koko elämän kaarta. Haluan kannustaa tekemään asioita missä he tykkää ja ovat hyviä. Tavata ihmisiä ja nähdä maailmaa.

Se, että saan olla äiti näille tytöille , saa mut joka päivä rutistamaan itsestäni ripauksen enemmän. Paketti on kasassa.

Vastaus blogin aiheeseen on  selkeä. Kun teet mitä rakastat täydellä intohimolla, on kaikki mahdollista. Organisointia, aikaisia aamuja, itsestään huolehtimista ja muistaa ne omat päämäärät, joka ikinen päivä. Päämäärät ei kuitenkaan saa uuvuttaa sinua, ne pitää olla sinulle itsellesi realistisia ja mieluisia.

Pitää kuitenkin muistaa yksi todella tarkeä asia, helpolla ei saavuta mitään. Nöyränä ja kiitollisena olen herännyt jokaiseen päivään ja tulen myös jatkossa heräämään.

Tämmöisä ajatuksia pyörittelen juuri ennen kotiin lähtöä.   Aamulla koittaa arki ja tiukka valmistautuminen lauantain Miss Helsinki 2018 finaaliin. 

Niin ja mitä ne uhraukset on?  Olen vaihtanut sosiaalisen elämäni urheiluun ja lapsiin. Haluan pyhittää illat perheelle ja  liikunnalle. Haluan pitää huolen joka päiväisestä rytmistä ja sitä kautta pitää terveyteni kunnossa. Haluan  nukahtaa lasteni tuhinaan ja nauttia niistä aikaisista aamuista kahvikuppini kanssa. Jokainen tekee omat valinnat elämässä, nämä on minun valinnat.

Ihanaa isänpäivää kaikille isille päällä maan <3

 

XOXO

 

 

 

 

 

 

Minä äitinä

Havahduin eilen että mun blogi on täynnä tärkeitä aiheita liikunnasta ja hyvinvoinnista mutta, mutta yksi tärkein puuttuu. Äitiys, minulle kaikista isoin ja merkittävin asia elämässä.

Tänään tuli vahva fiilis että haluan puhua äitiydestä, sen tuomista paineista ja miten minä näen itseni äitinä.

Mun elämä muuttui totaalisesti sinä päivänä kun ensimmäinen tyttäreni Victoria syntyi. Yhdessä yössä jouduin jättämään kaiken itsekkyyden sairaalan pedille ja elämä sai täysin uuden merkityksen. Olen vastuussa pienen ihmisen elämästä ja kehityksestä. Valtava kasvun paikka.

Äitiys on todella pakottanut mut miettimään mitä elämältä haluan, mitä asioita arvostan ja miksi olen juuri se, mikä minä olen nyt. Äitiys pakottaa miettimään asioita kahteen kertaan. Äitiys on opettanut rakkauden syvimmän merkityksen ja siksi koen olevani etuoikeutettu.  Samaan aikaan tämä tuo tullessaan pelkoa ja epävarmuutta.

Pelkoa todella kaukaa haetuista asioista, kuten kuolemasta.  Epävarmuutta siitä  miten pärjään.

Mikään ei kuitenkaan ole parempaa kuin noiden pienten tyttöjen elämänilo, onnellisuus ja rakkaus. Yhteenkuuluvuuden tunne. Minä pystyn tähän ja teen parhaani että kasvatan hyvät tapaiset, tasapainoiset  ja reippaat tytöt.

Minulta kysytään useasti että vieläkö yksi lapsi mahtuu tähän perheeseen?

Jos elämä  niin  meille on  määrännyt, niin kyllä.

XOXO

Äiti, miksi pitää harrastaa niin paljon?

kuva: Janita Autio / Evoke Natural Goods

Viime torstaina hain tytärtäni Victoriaa koulusta, hieman  tavallista aikaisemmin pienempi tyttö kyydissä. Meillä on ratsastus joka torstai klo 16.00 Ruskeasuon ratsastuskoululla.

Tämä sama rutiini toistuu joka torstai.

Victoria kysyi autossa minulta nälkäisenä ja vähän väsyneenä että Äiti, miksi meidän pitää harrastaa niin paljon?

Tämä lause särähti isosti korvaani ja päätin kirjoittaa aiheesta blogin.

Minulle on ollut hyvin selkeää siitä asti kun ensimmäisen lapseni synnytin, että haluan pitää lapseni aktiivisena hyvien harrastusten parissa.

Victoria aloitti jo hyvin varhaisessa vaiheessa tanssitunnit DCA- tanssikoulussa. Isabella oli alle kahden vanha kun kiikutin hänet opettelemaan kordinaatiota ja kehonhallintaa Oona Kivelän Gymille.

Ratsastus on ollut tyttöjen elämässä siitä asti kun on opittu kävelemään. Laskettelumonot on vedetty jalkaan molemmille kaksi vuotiaana ja mini marathon  juostaan joka kesä.

Koen tämän olevan erittäin tärkeässä roolissa tyttöjen kehityksen kannalta.  Harrastukset ruokkii aivojen hyvänolon tunnetta, opettaa käsittelemään onnitumisen ja epäonnistumisen tunnetta, kehonhallinta  ja vuorovaikutus taidot kehittyy.

Kaikista tärkein on kuitenkin se, että yleensä tämä aktiivinen elämän tyyli kantaa läpi elämän.

Kysymys herätti paljon ajatuksia mun omassa päässä. Tytöt on usein tarhan ja koulun jälkeen väsyneitä ja harrastuksiin on vain pakko jaksaa. Victorialla harrastusten jälkeen vielä läksyt ja jokapäiväiväiset iltarutiinit.

Miten saada lapsi jaksamaan ja innostumaan?

Nämä hetket kun lapsi valittaa ettei halua ja väsyttää, on varmasti juuri niitä hetkiä kun vanhemmat usein luovuttaa ja helposti jätetään ne "ei niin tärkeät" harrastukset väliin.

Tähän  minä en sorru koskaan. Minä olen sitä mieltä että  harrastuksiin mennään ellei lapsi oikeasti ole kipeä.

Minä tsemppaan parhaani mukaan tyttöjä jaksamaan. Kehotan nukkua autossa pienet välimatkat ja pidän huolen että saatavilla ravitsevaa ja hyvää välipalaa.

Minä haluan antaa tytöilleni samat eväät mitä itse olen saanut. Asiat viedään loppuun saakka ja periksi ei anneta.

Yleensä väsymyksestä katoaa sillä samalla hetkellä kun hararstus alkaa.

Samaan malliin siis jatketaan ja harrastuksissa käydään jatkossakin kuten ennen.

Ihanaa viikonloppua!

 

XXX