ajatuksia

Vakavaa pohdintaa tulevaisuudesta

Vitsi mikä viikko ja viikonloppu takana.  Tässä istutaan meidän uudessa "kisa-autossa" matkalla kotiin, jalat kojelaudalla aloitin tämän   tekstin pohdinnan. Kirjoitin myös valmentajalle viestin aiheesta, mutta en ikinä lähettänyt sitä.  En tiedä, uskallanko sanoa koko asiaa ääneen. Takana tosi kiireinen työviikko ja loppuviikon kamppailin kovan väsymyksen kanssa. Paljon kaikkea taas meneillään  ja isoja päätöksiä on tehty. Ne vie voimia ja fakta on se, että välillä pitää vain levätä. Uskoa sitä kehoa, kun se sitä vaatii.

Viikonloppu tosiaan vietetty Vanajanlinnassa Triathlonin ja Golfin parissa lapset mukana.

Kesän triathlon- kisojen avaus  käytiin Vanajanlinnassa  ja paikalla  oli tämän maan kärkitriathlonistit, Stubin perhe sekä muita lajin tuttuja. Myös minä otin osaa kisaan.

kuvat: Teemu Ojapalo / Finntriathlon

Tosiaan väsymyksestä / alavireisyydestä johtuen jätin kaikki loppuviikon treenit väliin ja päätin kerätä vain voimia viikonloppuun.  Lauantaina tein kevyen pyöräilyn ja juoksun. Kulki hyvin, kuten levon jälkeen kuuluukin. Katumajärven vesi oli lämmintä ja kaikki oli  loistavasti mallillaan.

Kisa- aamuna normaalista poiketen, takana hyvät yöunet ja ruokakin maistui. Oli tosi hyvä fiilis kisasta ja vahva luotto mun kuntoon. Oon jotenkin jostain  löytänyt ihan järkyttävän itseluottamuksen kisaviivalle. Se on aivan sairaan vaikea löytää ja nyt mulla on se. Sen tajusin sunnuntaina.

Kesän suunnitelmissa oli, että tämä olisi ollut vika kisa tälle kesälle.  Kunto on loistava, keho toimii ja itseluottamuksen avaimet  on kädessä, niin  miksi ihmeessä en astuisi sisään maailmaan mistä oikeasti haaveilen. Olen tehnyt kovan työn jotta on päästy tähän pisteeseen.

Mitä jos ottaisin vielä yhden askeleen eteenpäin ja lajista tuli mulle ns. vielä vähän vakavempaa.

Onhan se jo nytkin sitä jollain tasolla, mutta en missään kohtaa ole ajatellut voivani yltää esim. kisojen voittoon.

Ymmärrätte pointin...

Vielä matkalla tänne Hankoon vertailin mun ja kärjen tuloksia.  Mun silmiin ne ei ole mahdottoman isoja ja mietinkin,  pystyisinkö ottamaan haasteen vastaan ja sitoutumaan?

Mun hullumieli oli sitä mieltä että kyllä, lähde haastamaan ja tavoittelemaan niitä aikoja.

Tämä oli tosiaan mun kauden toka kisa ja fiilis on hyvä. Uintiosuus ei ollut mun osalta kovin hyvä tässä lähdössä, mutta kuuluu lajiin ja mitä vain voi käydä. Pyörä ja juoksu kulki sitäkin paremmin.

Asia jää vielä harkintaan täällä, koska tosiaan mun elämässä kaksi pientä lasta, paljon töitä yrittäjänä ja jatkuva  reissaaminen tekee välillä myös haasteita treeniin.

Tää aihe on mulle oikeasti tärkeä ja kuulen mielelläni myös teidän ajatuksia.

 

Ihanaa ja energistä viikkoa!

XOXO

Instagram – martinaaitolehtiofficial

Snapchat – martinamarieann

Facebook – Martina Aitolehti Official

Bloglovin – Martina Marie-Anne Aitolehti

Mitä ajatuksia syksy tuo mukanaan

Kuva: Juho Tirkkonen

 

Aikainen aamu taas ja  istun koneen äärellä, kahvikuppini kanssa tuttuun tyyliin. Tiedossa pitkä päivä Sanomatalolla Miss Helsinki 2018 finalistien ja Gladiaattorit -promojen parissa. Illalla juhlitaan nuorimman tyttäreni syntymäpäiviä. Hänkin täyttää jo viisi vuotta.

Tiedossa taas työntäyteinen viikko ja paljon tapahtuu.

Se hetki, kun tajuat että syksy on täällä ja kohti joulua mennään on jotenkin ihanaa aikaa. Mä en tiedä miksi mä jotenkin aina ajattelen syksyllä ja keväällä, on aika avata uusi luku elämässä?

Johtuuko se siitä että elän suhteellisen hektistä arkea ja pienessä ajassa tapahtuu koko ajan tosi paljon, vai mistä?  En osaa sanoa.

Nyt on kuitenkin todettava että syksy on täällä ja iltaisin voi jo sytyttää kynttilät tuomaan tunnelmaa. Villasukat ja neuleet on kaivettu esiin talvi varastoista, ja uusi luku on selkeästi avattu.

Syksyn tuoksut tuo erityisen  paljon muistoja mieleen ja mieli on tosi tyyni. Mä tykkään syksystä vaikka keski kesän lapsi olenkin.

Syksy on aina työn puolesta erityisen kiireistä aikaa. Kampanjointia tehdään moneen suuntaan, ihmiset palaa jälleen treenin pariin ja Miss Helsinki -kiertue on täydessä vauhdissa. Tänä syksynä olen myös  lupautunut rakentamaan isoa muotinäytöstä  NFE- messuille. Työtä riittää.

Tänä syksynä kaiken tämän lisäksi olen perustamassa uutta yritystä ( mistä kerron teille pian lisää ) joka vie mut osittain täysin uuden äärelle jälleen. Molemmat tytöt harrastaa kaksi kertaa viikossa ja omia treenejä on 5-7 viikossa.

En valita. Minä olen luonteeltani yrittäjä ja saan päivässä paljon aikaan. Olen selkeästi parhaimmillani kiireen keskellä, vaikka rakastan rauhaa ja hiljaisuutta.

Mun focus on 100% perheessä, työssä ja treenissä.

Parasta syksyssä on just nämä aikaiset aamut, treenit hämärtyneessä päivässä, kynttilä illalliset ja televisiosta tulevat syksyn helmet.

Syksyllä on hyvä keskittää ajatukset yhteen selkeään päämäärään ja mennä sitä kohti tavoitteellisesti. Keskittyä niihin sinulle rakkaisiin ihmisiin perheeseen ja ystäviin. Keskittyä omaan hyvinvointiin ja rauhoittaa elämä sen railakkaan kesän jäljiltä, jos sellainen on ollut.

Pysähtyä hetkeksi ja miettiä ne omat tavoitteet ja halut.

Ihanaa ja energistä päivää kaikille! Mä rupeen kans herättämään tyttöjä ja laittamaan itseäni lähtö valmiiksi.

XOXO

 

 

Raha vs Rakkaus

kuva: Juuli Rönkä

Kaunista huomenta! Takana erittäin hyvin nukuttu yö ja tässä kahvikuppi kourassa fiilistelen oloani ja elämää.

Olen pitkään halunnut avata blogiin mun ajatuksia kaikesta meneillään olevesta / menneestä. En ole sitä kuitenkaan tehnyt , koska prosessi omissa ajatuksissa ei ole ollut valmis. Ei prosessi vieläkään ole täysin valmis , mutta paljon parempaan päin.

Keneltäkään ei varmaan ole jäänyt huomaamatta viime aikaiset lööpit joko mun erosta, selkälaikkausesta, suhteesta Hannekseen  tai yhteenotosta entisen ystäväni kanssa.  Suorastaan hienoa luettavaa ja varsinkin kun lehdessä on vain puolet totuudesta.

Elämä on ollut aika ns. pyörremyrskyä muutaman kuukauden ajan ja aikalailla itse aiheutetusti.  Monesti olen miettinyt että olisko tämän asian voinut hoitaa toisella tapaa, mutta nyt kun taaksepäin mietin, niin ei.

Okei. Mun perheasiat ei edelleenkään ole julkisia asioita, ja ne ei kuulu kun meidän seinien sisälle. Parisuhde on varmasti yksi vaikeimmista asioita maailmassa pitää hyvänä. Lapset ja vaativa työ tekee pitkässä juoksussa paljon kuoppia suhteeseen, se on selvä. Jossain kohtaa tilanne räjähtää käsistä ja ollaan keskellä kaaosta. Kaaoksen keskellä asioista on vaikea nähdä mitään hyvää , saatika mitään uutta.

Mä olin menettänyt täysin uskon aitoon rakkauteen, intohimoon ja hyvään parisuhteeseen. Olen elänyt vuosia kauhea meno ja suorittaminen päällä. Jossain vaiheessa se mopo hyytyy, vai?

Olin tilanteessa että joko mun suhde tekee täyden u- käännöksen tai minä lähden. Lähdin "tavallaan" .

Tämän koko kaaoksen aikana olen yrittänyt nähdä ympärilläni olevan elämän selkeämmin kuin ikinä. Valitsenko rahan vai rakkauden, vai voinko "taistella" molemmat samaan pakettiin? Ystäväpiiri on putsattu ISOLLA kädellä, omat arvot on todella mietitty ja perusteltu. Matto on vedetty jalkojen alta nyt niin monessa elämän tilanteessa, että tästä on ainut tie vain eteenpäin ja määrätietoisempana kuin ikinä.

Ketkä minut hyvin tuntee, tietää että olen periaatteen ihminen. Lojaalisuus ja kunnioitus on asioita mitä ihmiseltä TÄYTYY löytyä. Jos ei löydy, ei mun kanssa tehdä kauppaa.

Tiedän viimeaikaisista tapahtumista KAIKEN ( jopa kaikki likaiset ykstyiskohdat ) . Tähtitorninmäellä on kirjaimelleisesti nostettu kissa pöydälle ja hyvä niin.

Valitettavasti tämä kaikki on johtanut niihin asioihin, mitä on tapahtunut. Mitään en tekisi toisin ja olenkin äärimmäisen pahoillani siitä, että minua seuraavat nuorukaiset  on saanut lukenut inhottavia lööppejä.

Edelleen olen niin kiitollinen niistä mulle opetetuista kirjoittamattomista lojaalisuuden säännöistä josta yksi menee niin, että KAVERIN MIEHEEN EI KOSKETA. Kiitollinen  olen periksiantamattomasta luonteestani, mitä olen jalostanut vuosien varrella. Päätin että huonoon suhteeseen en enää palaa ja tämä on pitänyt.

Ylpeä olen matkasta omaan kehoon ja niistä ajatuksista, kun joudut aloittamaan kaiken alusta. Matka on ollut erittäin kasvattava ja opettaivainen.

Ylpeä  ja kiitollinen olen myös siitä että kaiken tämän jälkeen voin seistä selkä suorassa ja sanoa olevani lojaali ystävä, kumppani ja hyvin perhekeskeinen ja kovanahkainen nainen.

Kiitollinen olen niistä hienosta ihmisistä, jotka mun silmät on avannut tälle kaikelle.

Elämä on yksi hitommoinen peli ja sitä kannattaa pelata oikein.

Ja siis tuo otsikko raha vs rakkaus?! 

Raha ei tuo onnea, mutta  rakkaus saattaa tuoda rahaa. Eläkää elämäänne, kuten se on teille suotu. Olkaa hyviä toisillenne, kunnioittakaa ja olkaa lojaaleja. Opetelkaa antamaan anteeksi ja opetelkaa ottamaan vastuu asioista. Taistelkaa niiden asioiden eteen, mitä koette tärkeäksi ja ottakaa vastoinkäymiset oppeina paremmasta elämästä.

Jokainen meistä on vastuussa omasta onnellisuudesta.

Tämän show'n  valot himmenee nyt ja lähdemme kohti uusia haasteita.

XOXO

 

 

 

 

 

 

 

 

Viime aikojen ajatuksia...

Istun lentokoneessa matkalla Dubaihin. Matkan piti alkaa jo lauantaina , mutta tuli pieniä esteitä matkaan.

Lähdin perinteisesti moikkaamaan rakasta ystävääni Annia. Vaikka takana melkein kuukausi lomaa, oli mulla vahvasti sellainen fiilis että kaipaan omaa aikaa. Aikaa ilman lapsia, ystävieni kanssa. Arki on hektistä kuten tiedätte ja olen niin kiinni lapsissa, arjessani yrittäjänä ja urheilussa. Joudun oikeasti tekemään paljon kompromisseja jotta pystyn elämään  tämän kaltaista elämää. Elämää missä pysyn virkeänä ja löydän jatkuvasti uutta pontta asioihin.

Haluan kirjoittaa parista asiasta mitä olen tässä viime päivinä oivaltaltanut.

Yksi niistä asioista on tavoitteiden saavuttaminen.

Olen pohtinut voiko tavoitteita saavuttaa pitkällä tähtäimellä agressiivisella asenteella? Asenteellaa millä olen tehnyt ainakin joskus asioita.

Agressiivisella asenteella tarkoitan lähinnä sitä että painat vaan eteenpäin pää sumussa, kuuntelematta ja tunnustelematta sitä hetkeä.

En tiedä saaatteko kiinni ajatuksesta?

Kästävyysurheilu ja lähinnä ulrasuoritukset mitä teen, on opettanut elämään hetkessä. Ne on opettanut olemaan rauhallinen, järkevä ja laskelmoiva.

Jos lähden pitkälle lenkille sata lasissa, loppuu lenkki tod. näk aika lyhyeen.

Tämä on ollut asia mitä olen joutunut harjoittamaan paljon ja kun sen opin / löysin , on se antanut mulle  myös paljon apuja työelämään.

Asiat tehdään rauhassa, hyvin päämäärätietosiesti mutta tilannetta tunnustellen ja kuunnellen.

Ensimmäistä kertaa elämässä olen asettanut itselleni taloudellisia tavoitteita, tavoitteita lasten kanssa ja urheilussa.

Vuosi 2017 on mulle käänteen tekevä ja tiedän selkeästi mihin suuntaan menen.

Mutta, voiko elämässä painaa eteenpäin sillä agressiivisella ja periksiantamattomalla asenteella pidempäänkin?  Mun vastaus  on ei.

Aikansa ihminen jaksaa, mutta kyllä tässä iässä lasten kanssa on uupumuksen riski todella olemassa.

Asiat sujuu paljon paremmin, helpommin ja siistimmin ilman turhaa hötkyilyä.

Kaikkiin näihin ajatuksiin saattaa vaikuttaa vahvasti kirja minkä lukemisen olen aloittanut. Kirja minkä sain äidiltäni joululahjaksi.  Kirja kiitollisuudesta ( rakastu elämääsi - Marika Borg ) Miten  kiitollisuus auttaa elämän monissa  mutkissä. Kiitollinen ihminen yleensä on onnellinen , menestyy ja tavoittaa hienoja asioita ja ihmissuhteita.

Täytän 35 vuotta kesällä. Koen että en ole enää nuori ja elämälle on oikeasti löydettävä merkitys. Lapseni kasvaa ja haluan olla heille koko ajan enemmän. Siihen vaaditaan valtavasti opiskelua ja itsetutkiskelua. Mikään ei ole itsestään selvää. Me tarvitsemme välillä herätystä ja ulkopuolista apua ajatuksiin.

Tässä muutamia mietteitä kirjasta:

"Kiitollisuus on itsesiassa paljon enemmän kuin vaan asenne. Se on elämänfilosofia, joka saa alkunsa toivosta.

Siitä kasvaa usko ja se lopulta kasvaa täydellisesksi ymmärrykseksi. "

 

"Kun näen toisessa hyvää, näen sen myös itsessäni. "

 

"Suurinta vapautta on olla välittämättä siitä pidetänkö minusta. Minä valitsen sen että, pidän muista."

 

Tämän hetken ajatusten pointti oli se että pysähdy ja mieti mihin suuntaan elämässä olet menossa, jos siltä tuntuu.

Niin minäkin teen.

XXX

 

Ajatuksia vuodesta 2016!

20161123 Helsinki, Martina Aitolehti KUVA: JENNI GÄSTGIVAR/IL20161123 Helsinki, Martina Aitolehti KUVA: JENNI GÄSTGIVAR/IL20161123 Helsinki, Martina Aitolehti KUVA: JENNI GÄSTGIVAR/IL20161123 Helsinki, Martina Aitolehti KUVA: JENNI GÄSTGIVAR/IL

kuvat : Jenni Gastgivar / Iltalehti
MUAH: I LOVE HELSINKI / Katja Teinilä

Takana erittäin huonosti nukuttu yö täällä Levillä. Jostain syystä viime yönä pää ollut täynnä ajatuksia.

Ajatuksia menneestä vuodesta, ajatuksia minusta ihmisenä, ajatuksia minun  lapsista, elämäntilanteesta ja tietystä ensi viikon Miss Helsinki 2017 finaali pyörii päässä.

Vuodet menee niin vauhdilla ettei perässä enää tahdo pysyä. Lapset kasvaa ja kehittyy niin ettei perässä tahdo pysyä. Töitä on paljon ja jatkuvasti haluat vaan toteuttaa enemmän ja isommin. Totaalista pysähtymistä vuoden aikana ei tule tyhtyä. Nyt on sen aika.

Tänään tosiaan uuden vuoden aatto ja halusin pysähtyä miettimään ajatuksia menneestä vuodesta ja mitä toivon uuden vuoden tuovan tullessaan.

Muistan vuoden 2016 uuden vuoden aaton kuin eilisen. Silloinkin olimme täällä Levillä ja tästä vuodesta poiketen mukana oli molemmat tyttäret.

Ilta oli rauhallinen ja puolen yön rakettien jälkeen painettiin pää tyynyyn ja mieli kirkkaana kohti uutta vuotta.

Vuosi ollut todella hektinen ja paljon isoja asioita on tapahtunut.

Minulla vuosi vaihtuu vuoden isoimman puristuksen merkeissä.  Vuoden alussa aina valitaan Miss Helsinki ja tämä on niin iso puristus, ettei sitä oikein osaa edes sanoin kuvailla.

Joka vuosi mun nälkä kasvaa syödessä ja haluan tehdä paremmin ja isommin. Niin myös tänä vuonna.

Miss Helsinki puristuksen jälkeen  heti alkoi kauhea trageria Jessica Ruokolan kanssa, mikä näin jälkeen päin oli todella uuvuttavaa. Tilanne vaati toimenpiteen ja päätökset mitkä tein. Se olenko tehnyt oikein vai väärin, en osaa sanoa. Tein mitä siinä hetkessä parhaaksi koin. Tämä tragedia on elänyt mukana koko vuoden  ja tuonut paljon haasteita matkassaan.

Omia työprojekteja oli moneen suuntaan, olin ottanut vastaan Swiss Epic haasteen ja Victoria aloittaa koulun.

Meillä on edessä muutto väliaikaiseen kotiin ja kaikki on jotenkin levällään.

Kesällä käyn normaalia enemmän ystävieni kanssa ulkona. Viime kesästä otin kyllä kaiken irti, oli huikean kiva kesä, kiitos ihanat rakkaat ystävät <3

Kesän jälkeen arki ollut todella kurinalaista. Työtä , treeniä ja perheen pyörittämistä.

Mennyt vuosi ollut todella hieno, mutta stressaava ja tuntuu että olen ollut kovan paineen alla koko vuoden.

Hyvin olen jaksanut nyt kun asioita muistelee ja miettii, mutta toista samanlaista vuotta en toivoisi.

Tulevalta vuodelta toivon balanssia,  ei isoja muutoksia , kuten muuttoja tai muuta vastaavaa.

Työtä olen valmis tekemään täysillä ja tavoitteet onkin korkealla monen asian suhteen.

Triathlon viivalta haluan ensi kesänä lähteä kovaa ja vahvana.

Haluan viettää aikaa ihanien ystävieni kanssa. Haluan nähdä lasteni kaikki ilot ja surut ja olla niissä läsnä.

Toivon että pysyn terveenä ja saan jatkaa menestystä urallani ja tehdä työtä mikä on mulle kaikki kaikessa.

Tässä asiat mitä toivon vuodelta 2017.

Toivotan teille kaikille terveyttä ja iloa seuraavaan vuoteen.  Tehdään yhdessä vuodeta 2017 ikimuistoinen.

XXX