pelko

Tahtotila

Kuvat: Juuli Rönkä 

 

 

Tänään  kirjoittan aiheesta, mikä varmasti kiinnostaa.

Aihe, mistä aina kysytään ja  ääneen ihmetellään, mikä ajoittain saa myös mut itseni pysähtymään ja  pohtimaan.

Miten sä pystyt aina vaan mennä eteenpäin? Mistä sä saat ton kaiken energian?  

Olen  optimistinen luonne ja haluan uskoa hyvään,  sen kantavaan voimaan. Tämä optimistinen ajattelu ja  päättäväinen luonne on mun elämässä aika isossa roolissa.  Jos janoaa menestystä ja onnistumisia, pitää olla tahtotila mukana.

Tahtotila.

Siinä on kyse itsekurista ja päättäväisyydestä, siitä että uskoo  omiin kykyihin sekä rajoihin.

 

Olen ihan tavallinen ihminen. Väsyn, epäonnistun ja pelkään.  Ero on se, etten pelkää näitä asioita tai, jos pelkään, en anna sille valtaa.

Jokaisesta epäonnistumisesta oppii ja saa uutta taistelutahtoa peliin.  Väsymyksen jälkeen levätään ja mietitään omia rajoja. Pelko on asia  mikä matkustaa mukana läpi elämän, se miten sen kohtaa on merkittävä juttu.

 

Tahtotila = Haluan olla hyvä, siinä mitä teen ja olen valmis tekemään asioiden eteen töitä. Pystyt ihan mihin vain, JOS niin haluat. 

Aloita viikko tekemällä jotain rohkeaa ja  mistä olet aina haaveillut.

Energiaa ,

XOXO

Instagram – martinaaitolehtiofficial

Snapchat – martinamarieann

Facebook – Martina Aitolehti Official

Bloglovin – Martina Marie-Anne Aitolehti

 

 

 

Minä äitinä

Havahduin eilen että mun blogi on täynnä tärkeitä aiheita liikunnasta ja hyvinvoinnista mutta, mutta yksi tärkein puuttuu. Äitiys, minulle kaikista isoin ja merkittävin asia elämässä.

Tänään tuli vahva fiilis että haluan puhua äitiydestä, sen tuomista paineista ja miten minä näen itseni äitinä.

Mun elämä muuttui totaalisesti sinä päivänä kun ensimmäinen tyttäreni Victoria syntyi. Yhdessä yössä jouduin jättämään kaiken itsekkyyden sairaalan pedille ja elämä sai täysin uuden merkityksen. Olen vastuussa pienen ihmisen elämästä ja kehityksestä. Valtava kasvun paikka.

Äitiys on todella pakottanut mut miettimään mitä elämältä haluan, mitä asioita arvostan ja miksi olen juuri se, mikä minä olen nyt. Äitiys pakottaa miettimään asioita kahteen kertaan. Äitiys on opettanut rakkauden syvimmän merkityksen ja siksi koen olevani etuoikeutettu.  Samaan aikaan tämä tuo tullessaan pelkoa ja epävarmuutta.

Pelkoa todella kaukaa haetuista asioista, kuten kuolemasta.  Epävarmuutta siitä  miten pärjään.

Mikään ei kuitenkaan ole parempaa kuin noiden pienten tyttöjen elämänilo, onnellisuus ja rakkaus. Yhteenkuuluvuuden tunne. Minä pystyn tähän ja teen parhaani että kasvatan hyvät tapaiset, tasapainoiset  ja reippaat tytöt.

Minulta kysytään useasti että vieläkö yksi lapsi mahtuu tähän perheeseen?

Jos elämä  niin  meille on  määrännyt, niin kyllä.

XOXO